Viime päivinä olemme tehneet sitä, mitä moni muukin varmasti on tehnyt eli tyhjänneet herukkapensaita.
Paavo on toiminut apulaisena. Kauhea maiskutus vain kuuluu kun marjat katoavat koiran suuhun. Mustaherukat maistuivat paremmin, valkoherukat eivät niinkään.
Paavo on toiminut apulaisena. Kauhea maiskutus vain kuuluu kun marjat katoavat koiran suuhun. Mustaherukat maistuivat paremmin, valkoherukat eivät niinkään.
Puutarhassamme kasvaa valkoisia, mustia ja viherherukoita. Suurin osa anopin joskus istuttamia. Itse olen istuttanut yhden herukkapensaan. Punaisia marjoja kun vielä uupui niin ostin pensaan pari vuotta sitten syksyllä. Mutta kas kummaa, marjat siinäkin ovat valkoisia. Pieni kömmähdys ilmeisesti käynyt puutarhalla. Puskassa kiinni olevassa nauhassakin kun luki punaherukka... että ei ole siis edelleenkään niitä punaisia marjoja, mutta ehkä sitten yritän uudelleen jossain vaiheessa...
Marjat laitoin toistaiseksi pakkaseen. Keittelen ne mehuksi sitten vähän myöhemmin kun kiireet vähän helpottavat. (vai onko sellaista aikaa koskaan, että ei olisi jotain muuta tekemistä???). No viimeistään keittelen ne sitten kun pakastimeen on saatava tilaa taas uusille marjoille. Näin on käynyt ennenkin... :)
Minna
Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti